13. lokakuuta 2016

33. raskausviikko - Ajatuksia synnytyksestä

Laskettuaika lähenee ja synnytys on alkanut pyörimään mielessä, kun harjoitus supistukset ja liitoskivut ovat vaivanneet entistä enemmän. Vielä ei ole ollut kovinkaan kivuliaita supistuksia, mutta ne on selkeästi pidentyneet, tulevat useammin ja ovat aiempaa voimakkaamman tuntuisia. Kaikesta huolimatta olo on ollut hyvä ja mieli korkealla. Muistaa vain liikkua ja levätä sopivassa suhteessa, niin ei vointi pääse romahtamaan tai vedä sängynpohjalle.

Tulevassa synnytyksessä mietityttää eniten, että miten saan järjestettyä esikoiselle hoitajan lähdön tullessa ja että ehdinkö ajoissa sairaalaan, ettei kaveri sentään synny Tuusulantien varteen. Eiköhän nämäkin asiat järjesty ongelmitta sitten, kun sen aika on. Takataskussa on monta suunnitelmaa, joista jokin varmasti onnistuu. Olen todella kiitollinen meidän mahtavasta tukiverkostosta. Ilman sitä olisin jo ihan paniikissa. Luotan vahvasti siihen, että oma kroppa ennakoi lähestyvän synnytyksen, joka antaa meille aikaa järjestää asiat kotona.

Esikoisen synnytys kesti n. 18h ja käynnistyi luonnollisesti limatulpan irtoamisella raskausviikoilla 39+5. Synnytyksen lähestyminen ei kyllä tullut minään yllätyksenä, kun kahta päivää ennen varsiniasta synnytystä alkoi tulemaan kivuaita supistuksia. Supistuksien alusta itse synnytykseen kului aikaa 48h, joiden aikana meinasin tullu hulluksi, kun vielä 12h supistusten alettua Naistenklinikalla sanottiin, että synnytys on vasta käynnistymässä ja päästivät kotiin. Tytär syntyi 7min ponnistamisen jälkeen klo 20:46. Kivunlievityksenä sain heti aamulla sairaalaan mennessäni morfiini johdannaisen pistoksen ja synnytyssaliin päästessä sain ilokaasua, sekä myöhemmin epiduraalin, josta oli iso apu. Synnytyksestä jäi kaikinpuolin hyvä fiilis.


Vielä muutamia viikkoja on odotettava, mutta sitten raskaus on taas ohi ja vauvantuoksuinen arki voi alkaa. Esikoinen on ajoittain ollut huolestunut siitä, että korvaako vauva hänet ja että riittääkö äidin ja iskän huomiota hänelle. Oli ihana kuitenkin huomata, että näinkin vaikeista asioista tyttö uskalsi puhua minulle ja keskustelun jälkeen oli sitä mieltä, että ihan kiva kun hänestä tulee isosisko. Ymmärtäähän sen, että näin iso asia askarruttaa pientä mieltä, etenkin kun tyttö on ollut kaikkien huomion keskipisteenä kohta jo 6 vuotta ja nyt kaiken joutuu opetella jakamaan. Itse koen tärkeänä sen, että muistuttaa lapselle olevansa aina valmis kuuntelemaan hänen huoliaan ja rohkaisee puhumaan vaikeistakin asioista epäröimättä. Sillä tavalla saa ylläpidettyä hyvän ja luottavaisen suhteen lapsen kanssa.











2 kommenttia:

  1. Tsemppiä vikoille viikoille! Täällä elellään kanssa samoissa fiiliksissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Alkaa jo olo käydä epämukavaksi, kun vauva on potkinut rv28 asti kylkiluita :D Mukavaa loppuodotusta myös sulle :)

      Poista

Kaunis kiitos kommentistasi! <3